Vauvani herätti klo.04.30 vaipanvaihtoon ja vaati ahnaasti rintaa. Samalla mietin, miten onnellinen olenkaan tästä hetkestä tässä ja nyt. Kaikki voisi olla toisinkin. Olen lukenut paljon raskauksista, jotka ovat päättyneet siihen pahimpaan ja menetyksistä suurimpaan. Pelkäsin tässä raskaudessa kuollakseni sitä, että joudun luopumaan ja hyvästelemään vauvani. En ehkä saisi tuoksutella tai ihailla sitä. En saisi kokea vauva-arkea väsymyksineen ja huolineen. Pelko varjosti raskauttani ja raskaana olon onni jäi minulta suurimmaksi osaksi kokematta.

Varauduin jatkuvasti pahimpaan, vaikka toivoin niin kovasti tämän onnistuvan. Olen pienestä pitäen haaveillut suurperheestä. Olin itse ainut lapsi ja kaipasin toisinaan nahistelu kaveria. Lasten saaminen ei ole minulle ollut koskaan itsestään selvää. Takana on toinen toistaan vaikeampia raskauksia ja epäonnistumisia. Viimeisin eteisistukka raskaus muokkasi minua entisestään arvostamaan elämän pieniä hyviä hetkiä. Nauttimaan jostain pienestäkin asiasta jokapäivä. Alta voi lukea raskauden etenemistä ja sen aiheuttamia hankaluuksia.

Veristä vuotoa, vuotoa ja vuotoa. Raskaustesti näytti edelleen hailakkaa plussaa. Olin täysin varma keskeytyneestä keskenmenosta. Vuoto ei kuitenkaan loppunut ja testit näyttivät plussaa, joten varasin ajan lääkärille. Terveyskeskus antoi ajan vasta seuraavalle viikolle. Varasin yksityiselle ajan ja pääsin samana päivänä. Sydän kurkussa menin ultraan, kun pelkäsin keskenmenoa kipuineen. Yllätys oli positiivinen, kun näytöllä näkyi syke ja pieni "hiekanjyvä". Sain hyvää kohtelua ja hätäni otettiin tosissaan. Lääkäri antoi hyvin vähän toivoa raskauden jatkumiselle, koska vuotoa oli paljon. Viikot 5+6

Sinnittelin toivoen, että vuoto rauhoittuisi, toisin kävi. Raskaus viikolla 10+3 alkoi runsas tummanverinen vuoto, jonka vuoksi hakeuduin hätääntyneenä sairaalan päivystykseen. Minut meinattiin käännyttää jo luukulta kotiin, kun viikot oli niin varhaiset. Voisin kuulema odottaa kotona luonnollista keskenmenoa. En suostunut siihen, vaan halusin tavata lääkärin. Piinaavien tuntien jälkeen pääsin lääkärille, joka teki pikaisen sisätutkimuksen ja totesi keskenmenon vuodon perusteella. Päivystävä lääkäri antoi minulle tyhjennyslääkkeet. Kyselin ultrauksen mahdollisuutta, mutta ei ollut kuulema sopivia laitteita.En suostunut ottamaan ilman ultraa tyhjennyslääkkeitä, eihän sitä ollut edes varmistettu oliko sisälläni vielä syke vai ei. Jätin lääkkeet pöydälle ja lähdin kotia. Lääkäri huuteli vielä perääni, että ottaisin ne niin vuoto loppuisi nopeammin. Seuraava yö meni valvoessa ja pelätessä. Vuoto osoitti levossa pientä rauhoittumisen merkkiä.

Rv 11+ viikolla vuotoa tuli lorahtelemalla wc:n lattialle asti. Menin yksityiselle tarkistamaan tilanteen, koska koin palvelun paljon ymmärtäväisemmäksi sekä pelkoni osattiin huomioida näinkin varhaisilla viikoilla. Ultrassa näkyi viikkoja vastaava sikiö ja syke. Lähdin huojentuuneena kotia. Selvittiin jo tähän asti. Pieni siellä sinnitteli ja jaksoi taistella, vaikka olosuhteet eivät olleet hyvät.

Rv 12+2 Otettiin neuvolan asiakkaaksi ja aloin odottamaan ensimmäistä ultraa. Pääsinkin nopeasti vastaanotolle.Syytä vuodolle ei vielä voitu varmistaa, mutta epäiltiin kaksoisraskautta, joista toinen vuotaisi parhaillaan pois. Lääkäri ei antanut edelleenkään toivoa raskauden jatkumiselle. Seuraava ultra olisi keskiraskaudessa. Pelko oli hirveän uuvuttavaa, toivoin pientä niin kovasti. Öisin en saanut unta. Vaihtelin siteitä ja koitin olla ajattelematta asiaa. Mitään vauvatarvikkeita en uskaltanut ostaa tai edes haaveilla niistä.

Rv 16+ viikoilla vuotoa tuli kunnolla. Housut ja wc: n lattiakin sai osansa. Menin yksityiselle heti ultraan, jossa paljastui elävä sikiö ja syke. Huokasin taas helpotuksesta. Lääkäri liikutteli anturia vatsallani ja voivotteli. Istukka oli kiinnittynyt vanhan sektioarven päälle. Lisäksi istukka peittää osittain kohdunsuun.

Sain kuulla riskeistä ja ongelmista, joita ne aiheuttavat. Se ei helpottanut oloani, mutta hiljakseen aloin itseäni totutella ajatukseen, ettei meille tule elävää vauvaa. Neljän kuukauden kestomenkkojen syyt on nyt vihdoinkin löydetty. Lääkäri väläytteli vielä keskeytys vaihtoehtoa, kun leikkaus on niin hankala ja todella suuret riskit äidille sekä vauvalle. Minusta ei ollut keskeyttämään tätä raskautta, otin tietoisen riskin ja päätin itsekkäästi selvitä sen kanssa. Kävi miten kävi.

Riskeinä oli mm. istukan ennenaikainen irtoaminen, hallitsemattomat verenvuodot ja leikkauskomplikaatiot. Synnytystapa olisi sektio, koska istukka oli täysin kohdunsuun päällä.  Täydellinen liikunta-ja nostelukielto, joka aiheutti arkeen melkoisen sirkuksen. Iltaisin toivoin, että päästäisiin viikkoja vielä eteenpäin. Turvallisimmille viikoille, jolloin sikiö voisi elää jo kehittyneen keskoshoidon avulla. Sinne oli matkaa vielä ainakin kahdeksan pitkää viikkoa.